Ensimmäistä kertaa semmone tunne, etten oo oikiassa paikassa.. Oon jo pitkään haaveillu muuttamisesta kauas näistä hulinoista, jonnekkin missei oo yhtään tuttua, vaan tuntemattomia.. Taijan kaivata vain nollausta tämänhetkiseen hektiseen elämään..

Huomasin eilen murehtivani jokkaista pienintäkin asiaa, ja junnaavani paikallaan.. Huh, mitä turhautumista.. Päätin ottaa ihtiä niskasta kiinni ja vaihtaa edes viikonlopuksi maisemaa, täältä tullaan mökkireissu! Vaan tiiämpähän senki, että ukontekele taitaa ilon ottaa kans tästä irti :D Vuoden kai son sehi kulukenu mukana, vaikkei suhteessa ollakkaan.. Kai me välitettään toisista, vaikka oonki täysi vastakohta häne ihanne naiselle :P Hyväpuoli siinä on, että voidaan sit yhessä kahtella miehelle sitä unelmanaista, ja tämäkös vasta hauskaa onki :D

Takana muutama kurja parisuhe, päätinpähä sen jälkeen etten ennää suhteeseen ruppee, taijan liian vaikia tappaus olla.. Osa onkelma taitaa olla se, että loputa joudun olemaan jonninlaine perateutti miehille, kaikilla ongemia ja oon sen luontone ihmine että minulleha ne kerrotaan, ja neuvoa kysytään.. Kai siitä pitäs olla hyvillään, mutta se että jos aina kuuntelee muitten asioita eikä kukaan kysy minulta että hei mite muute sulla mennee, niin ei sitä kovin kauaa hyvänä asiana piä..  tai ihte joskus aukasen suun niin sitä kuunnellaan tasan minuutti ja mies palaa ommaan onkelmaan :P

Taitaa yks suuri ongelma olla koko universumi, kai son sitte uskottava että miehet on marssista ja naiset veenuksesta..

Tää kiukkuperse kiittää ja kuittaa, kohti uusia tuulia, must get!